Kevättalvella 2016 sain yllättävän, mutta erittäin ilahduttavan yhteydenoton. Hannu Nevala oli kehittämässä luontoliikuntaa ja -matkailua Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla. Hannu pyysi parhaalla radioäänellään, että tulisin Lappajärvelle luennoimaan Lappajärven törmäyskraatterista ja sen mahdollisesta hyödyntämisestä. Lupasipa hän jopa maksaa siitä. Pitkäaikaistyöttömän ei tarvinnut keikalle lähtöä kovin pitkään miettiä.

En tiedä millaisia suostuttelukeinoja Hannu oli käyttänyt, mutta luennolle tunki väkeä enemmän kuin salissa oli tuoleja. Kuulijoiden joukossa oli myös Lappajärven silloinen kunnanjohtaja, taiteilija Tuomo Lehtiniemi. Jossain vaiheessa pahasti pitkäksi venähtänyttä luentoa hän kysyi, kuinka suuri Lappajärvi on kraatterijärvien joukossa, hän kun oli jostain kuullut, että isoimpien porukkaan se kuuluisi. En ollut koskaan edes ajatellut asiaa tuolta kannalta, joten kotvasen mietittyäni en osannut sanoa muuta kuin että Kanadasta löytyy varmasti useampiakin suurempia, mutta että Euroopassa Lappajärven täytyy olla aivan isoimpien joukossa. Lupasin kuitenkin, että perehdyn asiaan tarkemmin ja kerron, mikäli joskus vielä kohdataan.

Kysymyksen selvittäminen ei ollut järin iso homma. Pääsin myös kertomaan selvityksen tuloksen kunnanjohtajalle varsin pian, sillä Hannu värväsi minut jo samana kesänä töihin suunnittelemaan Järviseutu-Seuralle Kraatterijärven Georeittiä. Mielestäni asia oli varsin yksinkertainen: Lappajärvi on Euroopan suurin kraatterijärvi.

Minusta tämä oli vain hauska kuriositeetti, enkä tylsänä tutkijasieluna arvannut, että se päätyisi koko seudun matkailun kehittämisen kantavaksi teemaksi. Jälkiviisaasti voi tietysti todeta, että huomattavasti vähemmällä olisin päässyt, jos en olisi noita kotiläksyjäni koskaan tehnyt.

Pikakelaus kymmenen vuotta eteenpäin huhtikuuhun 2026. Posti toi aina ilahduttavan Tähdet ja avaruus -lehden numeron 3/2026. Lehdestä löytyi suuresti arvostamieni Jarmo Moilasen ja Jarkko Kettusen mielenkiintoinen artikkeli Lappajärven törmäyskraatterista. Juttua lukiessani eniten kulmakarvojani kohotti tämä jo vuosia sitten toisaalta kuulemani toteamus: Lappajärvi on Euroopan toiseksi suurin kraatterijärvi. Kymmenen vuotta kansanvalistusta, samoin kuin Kraatterijärvi UNESCO Global Geoparkin myyntivaltti tuntuivat lorisevan viemäristä alas saman tien.

Maisema järvelle — *Euroopan suurin kraatterijärvi? Minusta kyllä, mutta muitakin näkemyksiä on.* Kuva: T. Öhman.

Mikä on kraatterijärvi?

Aurinkokuntamme kiinteiden kappaleiden tutkimukseen liittyvät termit eivät näennäisestä tuttuudestaan huolimatta ole välttämättä laisinkaan yksiselittäisiä. Tästä ovat meteoriitit lähisukulaisineen hyvänä esimerkkinä.

Törmäyskraatteritutkimus on meteoriittien syynäämiseen verrattuna hyvin pienten piirien puuhastelua. Ja toisin kuin meteoriitteja, mikään tieteellinen taho ei ole varsinaisesti ”ominut” törmäyskraattereita itselleen. Näistä syistä törmäyskraattereihin ja törmäyksissä syntyviin kivilajeihin liittyvä sanasto on vaihtelevaa ja ristiriitaista, vaikka törmäyskivet nykyisin muuttuneiden kivien luokituksesta löytyvätkin. Virallista kantaa itse kraatterien sanastoon ei ole edes englanniksi, suomesta puhumattakaan.

Jos siis halutaan saada selville, mikä on Euroopan suurin kraatterijärvi, pitää ensiksi koettaa määritellä, mikä ylipäätän on kraatterijärvi. Tai kraatteri. Internetistä löytyvä Kielitoimiston sanakirja on tarpeellinen työkalu kenelle tahansa suomea kirjoittavalle. Se on myös hyvä ensimmäinen etappi selvitettäessä kysymystä Euroopan suurimmasta kraatterijärvestä. Sanakirjan mukaan kraatterijärvi on ”muinaiseen kraatteriin syntynyt järvi”. Kraatteri puolestaan on ”tulivuoren purkautumisaukko; meteoriitin pudotessaan tekemä kuoppa”. WSOY:n Tähtitieteen sanakirja on samoilla linjoilla: kraatteri on ”Tulivuoren purkausaukko tai meteoriitin maahan törmätessään aiheuttama kuoppa.” Koska ruotsalainen Nils-Bertil Svensson (1927–2004) todisti jo vuonna 1968 Lappajärven olevan törmäyskraatteri eikä tulivuori, on vain määritelmien jälkimmäinen osa tässä tilanteessa oleellinen. Meteoriittia Lappajärveltä ei ole löytynyt ja käytännössä se kutakuinkin mahdotonta olisikin, mutta ”meteoriitin” voi mielessään korvata sanalla asteroidi. Joka tapauksessa kraatteri on siis sekä Kielitoimiston että WSOY:n mukaan topografinen painauma, joka on syntynyt avaruudesta peräisin olevan kappaleen mötkähtäessä maahan.

Suomi ei kuitenkaan ole kraatteritutkimuksen tai edes geologian terminologian osalta kaikkein tarkimmin määritelty kieli. Siksipä on hyvä vilkaista alan valtakielen eli englannin määritelmiä kraatterille.

Kolme hyllystäni löytynyttä geologian sanakirjaa, samoin kuin epälukuinen joukko muita suht vakavasti otettavia (tieto)sanakirjoja tarjosivat yllättävänkin yhdenmukaisen määritelmän sanalle ”crater” (kun vulkaanisten kraatterien määrittelyt jätetään pois laskuista): kraatteri on yleensä pyöreä maljaa tai lautasta muistuttava topografinen kuoppa tai painauma, jolla on jyrkkä ja kohonnut reuna.

Törmäyksen synnyttämä nykyisissä pinnanmuodoissa näkyvä kuoppa, jolla on ympäristönsä yläpuolella nouseva reuna, tuntuu siis olevan varsin yksimielisesti määritelmä ”kraatterille” niin suomeksi kuin englanniksikin. ”Kraatterijärven” määritelmiä, jotka sopisivat törmäyskraattereille, ei taas Kielitoimiston lisäksi valitettavasti tullut vastaan.

Lappajärven peruskartta ja korkeusmallin vinovalovarjoste. Kraatterin reuna on korkeimmillaan järven kaakkoispuolella, mutta yhtenäisimmillään länsipuolella. Reuna erottuu parhaiten oikeassa yläkulmassa olevasta pelkästä vinovalovarjosteesta. Kuva: Maanmittauslaitos / CC BY 4.0 / T. Öhman

Ruotsalainen kilpailija

Ne, jotka eivät pidä Lappajärveä Euroopan suurimpana kraatterijärvenä, antavat tämän tittelin Ruotsiin. Puukoistaan, Vasaloppetista ja taiteilija Anders Zornista (1860–1920) tunnetun Moran kaupungin ympäristössä sijaitseva Siljan on kokonaan Euroopassa sijaitsevista törmäysrakenteista suurin. Pohjois-Venäjällä oleva Kara saattaa olla suurempi kuin Siljan, mutta se sijaitsee juuri Euroopan ja Aasian rajalla kummallekin puolelle levittäytyen, joten ruotsalaiset ymmärrettävästi yleensä unohtavat sen ja mainostavat Siljania suurimpana. Senkin törmäyssynnyn todisti Nils-Bertil Svensson kolme vuotta Lappajärven jälkeen. Nykyisin Siljanin geologista poikkeuksellisuutta ja alueen rikasta kulttuuriperintöä vaalii kansallinen Siljan Geopark.

Siljanin törmäysrakenteen sisällä sijaitsee Siljan-järvi. Sen pinta-ala on noin 290 km2. Jos Siljaniin yhdistetään kapeikkojen erottamat, mutta samassa tasossa sijaitsevat Orsasjön ja Insjön, kertyy pinta-alaa 354 km2. Lappajärven – siis järven – pinta-ala ei ole kuin 145 km2, joten Siljan-järvi on selvästi suurempi, laskee sen miten tahansa. Tästä faktasta ei varmasti kellään ole koskaan ollut asiapohjaista urputettavaa. Oleelliset kysymykset ovatkin, onko Siljan ”kraatteri”, ja onko Siljan-järvi ”kraatterijärvi”.

Siljan on epäilemättä aikoinaan ollut huomattavan suuri törmäyskraatteri. Jos kartasta katselee kraatterin kehämäisesti esiintyviä järviä ja jokia, tai niiden yhteydessä tavattavien paleotsooisten sedimenttikivien esiintymisaluetta, saa piirreltyä noin 52–55 km:n ympyrän.

Siljanin törmäysrakenteen keskusosan peruskartta ja korkeusmallin vinovalovarjoste. Lappajärveä selvästi suurempi Siljan-järvi kattaa vain osan kraatterin alkuperäisen pohjan alapuolelle kuluneen törmäysrakenteen ns. paleotsooisen renkaan lounaissektorista. Alkuperäisen kraatterin halkaisijaa ei tunneta. Kuva: Lantmäteriet / CC0 1.0 / T. Öhman.

Siljanin ongelma, jos sitä sellaisena haluaa pitää, on sen erittäin voimakas kuluminen: sillä ei ole minkäänlaista havaittavaa topografista reunaa. Ainakin jo 1980-luvun lopulta asti on yleisesti tulkittu, että Siljan on kulunut alkuperäisen kraatterin pohjan alapuolelle. Siksi 52 km on Siljanin ehdoton minimihalkaisija, ja tutkimuskirjallisuudesta löytyy jos jonkinlaisia perusteltuja arvioita Siljanin alkuperäisestä läpimitasta. Esimerkiksi 65 km, 75–80 km, 85 km ja 90 km ovat julkaistuja kraatteritutkijoiden tulkintoja Siljanin syntyhalkaisijaksi.

Siljanin ulkomuotoa ja olemusta mietittäessä on syytä korostaa, ettei Siljanin tunnusomainen järvien ja sedimenttikivien täyttämä kehämäinen painauma edusta kraatterin alkuperäistä topografiaa. Kraatterin syntyessä keskuskohoumaa ympäröivälle kraatterin pohjalle muljahti paksu pinkka törmäyshetkellä noin 377 miljoonaa vuotta sitten alueen graniitteja peittäneitä sedimenttikiviä. Ne ovat selvästi pehmeämpiä kuin graniitit. Näin ne satojen miljoonien vuosien kuluessa ovat kuluneet paljon syvemmälle kuin graniitit. On arveltu, että eroosio on kuluttanut Siljanin päältä kiveä pois ainakin puolitoista kilometriä, mahdollisesti enemmänkin. Edes siitä ei ole varmuutta, onko Siljanilla joskus ollut keskusrengas vain pelkästään tavallisempi yksittäinen keskuskohouma.

Syvän eroosion myötä myös perinteiset törmäyskivet, kuten Lappajärvellä yleiset törmäyssulakivi (kärnäiitti) ja kivimurskasta ja törmäyssulakappaleista koostuva sueviitti, ovat jo aikaa sitten kuluneet Siljanilta kokonaan pois. Tämäkin paremmin säilyneiden kraattereiden tuntomerkki Siljanilta siis puuttuu. Lappajärveä parempi suomalainen vertailukohta sille olisikin Keurusselkä. Siljan ei siis ole ”kraatteri” siinä mielessä kuin termi yleensä määritellään ja ymmärretään. Englanniksi tällaiset läpeensä kuluneet, ei enää kraatterilta näyttävät jäänteet tunnetaan nimellä impact structure. Kuten jo edellä on käynyt ilmi, suomeksi näitä voi kutsua nimellä törmäysrakenne. Tilannetta tietysti mutkistaa (ainakin) kaksi asiaa.

Ensinnäkin impact structure on myös kattotermi, joka sisältää kaikki mahdolliset kraatterien jäänteet koosta ja kulumistasosta riippumatta. Toiseksi Suomessa on pitkään ollut tapana kutsua kaikkia maamme ”taivaan ja maan kohtauspaikkoja” nimityksellä ”törmäyskraatteri” ihan riippumatta siitä, millaisilta ne nykyisin maastossa näyttävät. Näin olen vuosikymmenten saatossa toiminut itsekin.

Jos kuitenkin puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja halutaan samalla antaa myös kuulijalle todellisuutta vastaava käsitys aiheesta, Suomessa on vain kaksi ”törmäyskraatteria”, joissa on jäljellä perinteisen ”kraatterin” vaatima kuoppa ja sitä ympäröivä kohonnut reuna: Lappajärvi ja Söderfjärden. Loput ovat ”törmäysrakenteita”, joista vähintään kohonnut reuna on kokonaan pyyhkiytynyt pois, ja joista eräät muutkin kuin Keurusselkä saattavat joidenkin tulkintojen mukaan olla alkuperäisen pohjansa alapuolelle kuluneita. Tutkimus antaa siis hyvät perusteet olla kutsumatta Siljania kraatteriksi, etenkin kansainvälisillä kentillä. ”Kraatterijärvi” sen sijaan on ongelmallisempi. Kun kraatterijärven pitää Kielitoimiston mukaan olla ”muinaisessa” kraatterissa, niin mitä se pohjimmiltaan geologisesti tarkoittaa? Ilmeisesti kraatteri siihen kuitenkin tarvitaan. Vai kelpaako Siljanin tapainen todella pahasti kulahtanut törmäysrakenne, joka ainakin näyttää muinaiselta?

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo, että ”An impact crater lake is a lake inside a depression caused by the impact of a meteor.” Vapaasti suomentaen “törmäyskraatterijärvi on järvi, joka sijaitsee meteorin törmäyksen aiheuttaman painauman sisällä”. Jos unohdetaan se, että valoilmiö (meteori) ei synnytä yhtään kraatteria tai järveä, Wikipedian sinänsä yksinkertainen määritelmä jättää peruskysymyksen auki: onko Siljanin järvi- ja jokirenkaan sisältämä nykyinen painauma törmäyksen aiheuttama? Pohjimmiltaan tietenkin on, koska sitä ei olisi ilman törmäystä. Asteroiditörmäys ei kuitenkaan suoraan synnyttänyt nykyisin nähtävää rinkulaa. Se ainoastaan loi olosuhteet, joita myöhemmät geologiset prosessit hyödynsivät.

Ehkäpä ”kraatterijärven” määrittelyssä joudutaan turvautumaan mielikuvien maailmaan? Omaan mieleeni ”kraatterijärvi” pukkaa väkisinkin kauniita maisemia, jotka avautuvat korkealta reunalta edessä olevaan kraatteriin (on se sitten vulkaaninen tai törmäyssyntyinen), jonka suurelta osalta täyttää järvi, ja jonka vastarannalla kohoaa kraatterin toinen reuna. Tämän mielikuvan Lappajärvi täyttää, Siljan ei. Toisilla voi syntyä aivan muunlaisia mielikuvia, eivätkä ne ikinä ole vahva pohja luonnontieteelliselle keskustelulle. Kovin paljon muutakaan ei tosin tässä tapauksessa käytettävissä ole.

Mikä siis on ”Euroopan suurin kraatterijärvi”? Olen nykyisin osa-aikahommissa Kraatterijärvi Geoparkissa, joten olen äärimmäisen jäävi kommentoimaan aihetta. Jääviydestä huolimatta sanon, että vaikka Siljan-järvi on Lappajärveä isompi ja sijaitsee törmäysrakenteen sisällä, minusta vastaus on edelleen sama kuin aikoinaan kunnanjohtajalle antamani. Myös perusteeni ovat pysyneet muuttumattomina:

· Lappajärvellä on jäljellä alkuperäisen törmäyksen suoraan synnyttämää topografiaa, eli parhaimmillaan sata metriä järven pinnan yläpuolella kohoava reuna ja sen sisällä oleva kuoppa. Lappajärvi siis on ”kraatteri”. Siljanilla alkuperäistä kraatteritopografiaa ei ole, eikä kukaan tiedä edes kymmenien kilometrien tarkkuudella, kuinka suuri Siljan alkujaan oli.

· Lappajärvi, siis itse järvi, täyttää suurimman osan itse kraatterin sisustasta, eikä se myöskään levittäydy kraatterin ulkopuolelle. Järveen laskeva Kurejoki ja siitä lähtevä Välijoki ovat toki jäätikköeroosion avustuksella kuluttaneet järven etelä- ja pohjoispäitä siten, että reunan ja järven suhdetta on näissä kohdissa aika mahdotonta määrittää tarkasti. Siljan-järvi täyttää vain osan alkuperäisen kraatterin rengasvajoaman paikalle myöhemmin syntyneen painauman lounaisesta sektorista.

· Ja, vaikka tämä heikko argumentti onkin, Lappajärvi näyttää kraatterijärveltä, mutta Siljan – niin kaunis ja kiehtova kuin se onkin – puolestaan ei.

Vaikka Lappajärvellä on säilynyt kraatterin ulkomuoto, eli kohonnut reuna ja sen sisäpuolella oleva kuoppa, on sekin toki vuosimiljoonien saatossa kulunut. Siksi tässä kuvassa esitetty kraatterin reunan harja kuvastaa vain nykytilannetta, ja alkuperäinen harja oli epäilemättä jossain hieman toisaalla. Terassivyöhyke tarkoittaa kraatterin reunalta portaittain kohti kraatterin pohjaa laskeutuvaa aluetta. Kraatterin keskusta ja itse Lappajärvi ovat siis kuvasta oikealle. Kuva on otettu Lakeaharjun näkötornista suunnilleen kohti etelää. Kuva: T. Öhman.

Täysin asiallinen kysymys on, mitä merkitystä tällä kaikella on. Ymmärrän oikein hyvin, jos joku väittää koko pohdintaa pelkäksi semanttiseksi kikkailuksi, saivarteluksi tai hiusten halkomiseksi. On myös sinänsä aivan pätevä argumentti, että Siljan ja Lappajärvi syntyivät kilometriluokan asteroidin törmäyksen seurauksena, joten samasta asiasta on kyse. Mutta jos Siljan ei ole määritelmällisesti ”kraatteri”, eivätkä se tai Siljan-järvikään vastaa mielikuvia ”kraatterista” ja ”kraatterijärvestä”, on minusta harhaanjohtavaa väittää Siljania Euroopan suurimmaksi kraatterijärveksi. Tieteeseen pohjaava keskustelu, myös populaaritieteen tasolla liikuttaessa, saisi minusta myös ainakin pyrkiä oikeiden ja parhaassa tapauksessa myös perusteltujen mielikuvien luomiseen.

Näin ollen pysyn alkuperäisessä kannassani: Lappajärvi on Euroopan suurin kraatterijärvi. Keskustelu aiheesta kuitenkin epäilemättä jatkuu, kuten kuuluukin.

Teemu Öhman, planeettageologi

Kraatterijärvi UNESCO Global Geopark

Teksti ilmestyi alkujaan aavistuksen toisenlaisena ja kraatterimääritelmät ja niiden lähteet sisältäneenä versiona Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n Kraatterin reunalta -blogissa.