Solamäen silokallio ja orsilampi Vimpelissä
Solamäen silokallio on loistava paikka tutkia alueen geologiaa ja pulahtaa uimaan!
Solamäen vanhaan hiekkakuoppaan syntyneen orsivesilammen rannalla on pieni silokallio, joka on pienestä koostaan huolimatta yksi Kraatterijärven Georeitin monipuolisimmista kohteista. Kalliossa näkyy selviä merkkejä kallioperän monivaiheisesta kehityksestä sekä mannerjäätikön kuluttavasta voimasta.
Tutki, löydätkö näitä merkkejä
Solamäen silokalliossa näkyy harvinaisen selvästi alueen yleisimpien kivilajien keskinäinen ikäjärjestys. Kivilajeista vanhempi on pienirakeinen, harmaa kiilleliuske. Se syntyi alun perin muinaisen meren pohjalle kerrostuneesta savesta, joka puristui liuskeeksi noin 1900 miljoonaa vuotta sitten vuorijonopoimutuksessa.
Siellä täällä kiilleliuskeessa näkyy muutaman kymmenen sentin mittaisia soikeita, hienorakeisemmista ja karkeammista sisäkkäisistä kehistä koostuvia muodostumia. Nämä ovat nimeltään konkreetioita. Ne syntyivät kalkkipitoisten mineraalien kiteytyessä alkuperäiseen pehmeään savikerrostumaan. Koostumukseltaan hieman erilaiset konkreetioiden vyöhykkeet ovat aikojen saatossa kuluneet eri tahtiin, synnyttäen nykyisin havaittavan kauniin kehämäisen rakenteen.
Karkearakeinen vaaleanpunainen kivi on puolestaan alueen pääkivilajeista nuorempi. Se on nimeltään graniittipegmatiitti. Se on syntynyt syvällä maankuoressa vesipitoisesta kivisulasta kiteytymällä, minkä vuoksi mineraalirakeet ovat kasvaneet suuriksi. Pegmatiiteissa esiintyy usein melko harvinaisiakin mineraaleja. Tässä pegmatiitissa sellaisia ovat mustat, suurimmillaan parin sentin mittaiset turmaliinikiteet. Kemiallisesti erittäin monimutkaisen turmaliinin muita värimuunnoksia käytetään yleisesti korukivinä.
Siellä täällä pegmatiitissa näkyy kiilleliuskeen kappaleita, ja pegmatiitti on myös tunkeutunut juonimaisesti kiilleliuskeeseen. Nämä piirteet osoittavat pegmatiitin olevan kiilleliusketta nuorempaa. Eräät pegmatiittijuonet ovat myös kiteytymisensä jälkeen taipuilleet ja katkeilleet, kun kalliota on möyhennetty vuorijonopoimutuksen loppuvaiheissa. Nämä rakenteet näkyvät tässä silokalliossa harvinaisen kauniisti.
Etsi ja löydä mannerjäätikön merkkejä
Tämän silokallion geologisessa kertomuksessa on lähes 1900 miljoonan vuoden aukko. Tämä on Suomessa tyypillistä, sillä tuolta ajalta ei ole juurikaan säilynyt kiviä, poikkeuksena tosin Lappajärvi ja muutamat muut törmäyskraatterit.
Viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen mannerjäätikkö kulutti maamme kallioperää irrottaen, murskaten ja hienontaen siitä lohkareita ja hienorakeisempaa kiviainesta. Hitaasti etenevän jäätikön pohjassa olleet lohkareet ja kivet kuluttivat ja naarmuttivat kallion pintaan jäätikön liikesuuntaa osoittavia uurteita ja kouruja. Uurteet näkyvät hyvin Solamäen silokalliossakin. Ne ovat syntyneet luoteesta kaakkoon virranneen mannerjäätikön pohjalla noin 10 000 vuotta sitten. Koko silokallion virtaviivainen muoto ja sileä pinta ovat myös mannerjäätikön kulutuksen tulosta.
Silokallioissa voi esiintyä myös muita merkkejä virtaavan jäätikön voimasta. Jäätikön suuren massan aiheuttama paine sai kallion pinnan myös rikkoutumaan, jolloin syntyi jäätikön liikesuuntaan nähden poikittaisia pirstekaarteita, sirppikouruja ja sirppi- ja simpukkamurroksia. Eräiden silokallioiden jäätikön liikesuuntaan nähden suojaisissa painanteissa voi nähdä myös vanhempien jäätikön virtaussuuntien tekemiä toisiaan leikkaavia ristiuurteita.
Teksti ja lisäksi kuvia, jotka helpottavat geologisten löytöjen tekemistä: Kraatterijärven Georeitti kohde 16
Solamäen silokallion sijainti: Google Maps -linkki
