Kalkkitie Vimpelissä
Kalkkitehtaantie Vimpelissä on alueellisesti ja valtakunnallisesti ainutlaatuinen geologian ja kulttuurihistorian yhdistelmä. Bongaa Vesterbackan kalkkiuuni ja sen viereen pystytetty muistokivi. Kolmisen kilometriä Vesterbackasta koilliseen Hallapurossa on lisäksi hyvin säilyneitä kalkkiuuneja, ja niiden lähistöllä on alueen tervanpolttohistorian kunniaksi pystytetty Tervakivi sekä useita tervahautoja. Huomioithan vieraillessasi, että kalkkiuunit ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja kohteita.
Kalkkikivikallioiden ansiosta Vesterbackan alueella kasvaa myös runsaasti harvinaisia kalkinsuosijakasveja. Niinpä kalkkikiviesiintymän ja lukuisten historiallisesti arvokkaiden kalkkiuunien ympäristöön on perustettu lehtojensuojelualueita.
Mistä on kysymys?
Vimpelin karbonaattikivikiviesiintymät ovat syntyneet muinaisen meren pohjalle kasautuneista kalkkiliejukerrostumista, jotka kiteytyivät uudelleen noin 1900 miljoonaa vuotta sitten vuorijonopoimutuksen aikana.
Vimpelin karbonaattikivet esiintyvät yleensä vain satakunta metriä leveänä jaksona merenpohjalle kerrostuneiden tuliperäisten kivien (metavulkaniittien) keskellä. Toiminnassa olevan Nordkalkin louhoksen alueella esiintymän leveys on reilut puoli kilometriä. Louhoksen päätuote on maanparannuskalkki. Koska magnesium on tärkeä kasviravinne, ovat tuotteet samalla lannoitetta. Lisäksi sivukivestä valmistetaan huomattavia määriä mursketta. Kalkkikiven teollinen louhinta ja jauhatus alkoi Vimpelissä vuonna 1949, mutta ensimmäiset kalkkikiviesiintymät alueella löydettiin jo 1850-luvulla.
Kalkinpolton historiaa Vimpelissä
Ennen kalkkikiveen perustuvaa teollisuutta, Suomessa poltettiin kalkkikiveä maauuneissa muurilaastin tekemiseen ympäri maata, mistä vain pieniäkin kalkkikiviesiintymiä oli löydetty. Poltettua kalkkia tarvittiin muurilaastin tekoon, jotta voitiin rakentaa kivestä lujia linnoituksia, muureja ja kirkkoja sekä rakennuksiin savupiippuja ja portaita.
Vimpelin kalkkiesiintymiä on hyödynnetty 1800-luvulta lähtien. Vihje Vimpelin kalkkikivestä saatiin ”pahoilta hengiltä”, kun 1800-luvun puolivälissä silloisen Lappajärven emäseurakunnan rovasti Jakob Fellman vieraili Vesterbackan isännän luona. Kalkkikivestä rakennettu takka oli lämmityksen jälkeen hajonnut tomuksi ja pappia tietenkin tarvittiin ajamaan pahat henget pois takasta, ”jossa henget pitivät peliään”. Rovasti Fellman tunnisti heti henget kalkkikiveksi, josta takka oli tehty.
Sittemmin kalkkia ryhdyttiin ”Kalkki-Jaakko” Fellmanin aloitteesta louhimaan ja murskaamaan maanparannusaineeksi. Museovirasto on löytänyt seudulta yli 40 vanhaa kalkkiuunia. Vimpeliläinen kalkinpoltto säilytti talonpoikaisen luonteensa läpi reilun vuosisataisen historiansa, mikä on koko maata ajatellen historiallisena ilmiönä ainutlaatuista.
Vimpelin kalkkikivilouhoksen sijaintia voidaan pitää ihanteellisena. Etelä-Pohjanmaan laajat maanviljelysalueet ovat sulfidisavien sisältämän rikin tuottaman rikkihapon vuoksi luonnostaan happamia, joten alueen peltojen tuottoa on Fellmanin ajoista lähtien pystytty parantamaan kalkituksella.
Kalkinpolttoperinne
Vimpelin Hallapurolla sytytettiin kalkkiuuni jälleen elokuussa 2019. Edellisen kerran kalkinpolttoa pääsi katsomaan Vimpelissä vuonna 1992. Lähes kadonnutta perinnettä oli elvyttämässä Esko Mäkelä. Tulta ylläpidettiin uunissa viikon ajan yötä päivää ja se tuotti noin 60.000 kiloa kalkkia.
Lue lisää: Kraatterijärven Georeitti, kohde 18
Kalkkitie: Google Maps -linkki
Versterbackan uunin ja muistokiven sijainti: Google Maps -linkki
